Olipa monessa suhteessa opettavainen reissu..

No, enhän mä päässyt edes Hesaa pidemmälle kun eksyin ekan kerran, tämä siis ruokapaikkaa etsiessäni, onneksi löysin takaisin kartalle..
Nuo katamariinit ovat sinäänsä mielenkiintoinen kokemus, kukaan ei kertonut että vain rynnimällä istuu eli minä saapastelin laivaan ilman hoppua mitään vain huomatakseni että ne muut juoksivat niiden penkkien takia, aina oppii..

Kyllä ne mellakat siellä pelottivat, onneksi minua ei reissun aikana viety ihan lähelle vaan kiltisti minun vuokseni ajeltiin sitten kiertoteitä, eli ainoat mellakat näin siis tv:n kautta..

Koulutus tulkin välityksellä oli myös mielenkiintoista, ensinnäkin koulutus vei tietysti paljon enemmän aikaa ja sanoja joutui hetken miettimään, en voinut siis luovasti päästää suustani ihan kaikkea (tämä ei välttämättä huono juttu)

Lauantaina ihmettelin, miksi ne pyytää aina seuraavan koiran ihmisen sukunimellä -Järvinen-, kun Järvisiä alkoi olla monta peräkkäin, ymmärsin että se -järviseltä- kuullostava sana olikin -seuraava-

Ja ajatelkaas, kun selostin tunnaria ja sen opetusta, ne alkoi laskea pulkalla..

Mutta oikein kivoja koiria tuolla naapurimaassa oli, tsemppiä teille jatkossakin !! Ja kiitos Anne hyvästä huolenpidosta! Ja Apinalle terkut..