Jossain (joulu) laulussa vissiin lauletaan noin?

Viikonlopun myräkkä oli haudannut alleen meidän polut, ei polun polkua missään..

..ja sinnehän nuo upposivat! ToTo the ikuinen poluntalloja löysi sen verran polkua alleen ettei se uponnut kuin selkään asti hankeen, toisin kävi sitten Jatsilla ja Pepsillä:(

Jatsi pääsi vielä omin voimin hangesta ylös ja eteenpäin mutta Pepsin tilanne näytti vähän pahalta. Jos koiran korkeus on vajaa 50 cm ja upottavaa hankea n. 80 cm, voi kuvitella paljonko kääpiöstä näkyi, ei mitään!!!!!! Mä ehdin jo oikeesti vähän huolestua, hukkuuko tuo nyt lumeen????? Mutta jostain se sai voimia ponnistaa itsensä ihmisten ilmoille ja oppiko se siitä jotain? EI!!!! Sen mielestä se oli KIVAA!! Ja jos on kivaa, voi sukeltaa uudelleen ja uudelleen ja uudelleen..

Rehellisyyden nimissä pitää myöntää, että myös minä juutuin hankeen, en nyt ollut missään hukkumisvaarassa mutta ei se kivalta tuntunut kun lunta on vyötäröön saakka eikä pääse eteen eikä taakse, tulee samanlainen olo kuin aikoinaan Hiidenhelmen upottavalla hiekkakentällä agitreeneissä, koira vaan menee ja itse ei pääse eteenpäin ja koutsi huutaa naama punaisena, Lentsu juokse:)))))))

Alla oleva kuva otettu tammikuussa, jolloin lunta oli kolmannes tämän päiväisestä, kuva Sirpa Saari


Arvaa kuka kuvassa:)