Nimittäin odotetut pujottelu-ohjurit:)

Mä jotenkin tyhmänä kuvittelin, että kun Pepsi kerran osaa jo pujotella, ohjurit vaan paikoilleen ja aloitetaan vaikeemmat harkat kuten itsenäinen pujottelu, sisäänmenokulmat jne.

No, voihan sitä kuvitella kaikenlaista..

Pepsi oli sitä mieltä, että en ainakaan pujottele niin kauan kuin täällä on jotain muovinauhoja hidasteena. Hyppi ja pomppi yli ja ali eli teki kaikkea muuta muttei pujotellut. Meille tuli Jukkiksen kanssa ihan hiki kun keräiltiin ohjureita pitkin pihaa kääpiön raivauksien jälkeen:)

Helpotettiin laittamalla puolikkaat kepit, ei auttanut. En pujottele jos nuo ohjurit on tuossa, en ja en:)))))))

Jos nyt jotain positiivista haluaa hakea, niin aloitti aina oikein, tosin se ei paljon lohduttanut kun matka tyssäsi heti sen tajuttua että ohjurit on edelleen paikoillaan, niin on isoisäänsä tullut joka myöskään ei koskaan tajunnut ohjureiden ideologiaa:)

Lopulta päädyin laittamaan ohjurit vaan toiselle sivulle, jäi kääpiölle vähän tilaa hengittää ja sitten onnistui lopultakin se pujottelu, huh! Luultavasti joudun vielä säätämään ohjureita kerran jos toisenkin mutta nyt oli tyydyttävä pariin onnistumiseen molemmilta puolilta ohjattuna ja ennen kaikkea oltava tosi tyytyväinen jokaikisen aloituksen onnistumiseen.

Keppisulkeiset jatkuu..

Vaikka agi-elämä tökkiikin, toko sentään sujuu:)

Päivällä isot pojat saivat ruutuilla Kuppiksella ja lopulta sitten kääpiökin, kun huusi autossa niin sydäntä särkevästi, haluan ruutuun, haluan, haluan:)))))))

J&T tekivät saman setin eli ensin lelulle motivaatio-ruutu ja toistolla tyhjä stopista palkaten, enempää ei viitsitty tehdä kun alkoi satamaan..

P juoksi pari kertaa lelulle ja kovaa juoksikin:)