Agility on kyllä hermoja raastava laji:)

Tänään päätin että tehdään välillä tekniikan sijaan ratatreeniä ja niin rakennettiin rata, oikein pitkä ja pitkillä esteväleillä, ehkä I/II-luokan tasoa?

Rataan laitoin tarkoituksellisesti kohtia joissa en ehdi koiran mukaan, kun en  oikeillakaan radoilla tule ehtimään:)

Tarkoituksena oli treenata vasta illalla mutta pitihän sitä nyt vähän maistella etukäteenkin..
..Ja oli se pojat kaaosta!!!!!!!!! Päästiinköhän me este tai kaksi ja sitten tyssäsi meidän meno ihan kokonaan, Jukkis nauroi meidän treenejä ja veikkasi tuon oppimiseen menevän koko heinäkuun. Niinhän sitä luulisi:)

Illalla olin oikealla asenteella ja harkkasin kohta kohdalta vain 0 silmissäni:))))) Ja niinhän me se 0 sitten tehtiin:)))))))))

Mainittakoon että radan sujuvaan läpivientiin meni heinäkuun sijasta 15 minuuttia, ei huonosti tokosuuntautuneelta:)

Uusi harkattava asia saatiin listalle kuitenkin, eli kun kepit päättyvät "seinään" ja ainoat näkyvät esteet ovat vasemmalla ja samoin lähettävä ohjaaja, ei tuo käänny vastaanottavan (takana leikanneen) ohjaajan suuntaan ns. esteettömään kulmaan. Tämän treenaamiseen saatiin kuitenkin ideoita Oulun suunnasta, niitä kokeillaan heti huomenna!!

Ja meidän uusi motto:)

-Ellei elämässäsi ole haasteita, kokeile agilitya-