Vietin juhannusta Virossa tuomaroimassa & kouluttamassa, ja kuten aina, reissuun mahtuu niin paljon..

Edeltävästi olin tarkkaan tutkinut säätiedotuksia ja luvattiin sadetta, sadetta ja sadetta, lämpötilankin piti jäädä aika alas. Lauantaina ajaessamme koepaikalle vettä tulikin aivan vaakasuorassa, taivaan ollessa mustana, ainoa valkoinen asia oli isot rakeet joita paukkui tuulilasiin:(

Saapuessamme koepaikalle kentällä oli meidän uima-altaan kokoisia lammikoita ja hetki joudutiin pähkäilemään ruudun paikkaa, sinne olisi kuitenkin kiva saada koirat ilman vesijuoksua:)

Sitten se sade loppui, kenttä kuivui, pilvet hävisivät ja tilalle tuli paahtava helle. Helle on kiva asia, muttei silloin kun siihen ei ole varautunut lainkaan..
..2 päivää helteessä seisominen sadevaatteissa ei paljon naurattanut (mulla ei siis ollut mukana mitään kesäistä vaatetusta).

Kisa oli mielenkiintoinen. Liikkeenohjaajana toimi virolainen ensikertalainen, joka ei osannut suomea ja mullakaan ei tuo viro ole ihan hallussa, oli meidän kommunikointi aikas hauskaa:)
Mutta sitten tämä muuttui vielä hauskemmaksi kun yksi kilpailija (venäjältä) ei puhunut enää mitään kieltä mitä kukaan olisi ymmärtänyt:)

Rotukirjoa riitti, bulmastaffista unkarin visslaan, weimarin seisojaa unohtamatta (weimari voitti evl:n saaden huikeat pisteet). Taso oli alemmissa luokissa aika vaatimaton, sen sijaan ylemmissä luokissa nähtiin hienoja suorituksia nimenomaan näiltä vähän harvinaisimmilta roduilta:)

Yhden koiran jouduin poistamaan kisasta agressiivisuuden vuoksi, nämä ovat aina ikäviä tilanteita kaikille ja tämän seurauksena viikonloppuna vuodatettiin useampikin kyynel:(

Mutta vaikka asiaa ihmettelisi kuinka ja paljon, säännöt ovat säännöt ja ylituomarin on turvattava kokeen toimihenkilöt (ja itsensä), tällä kertaa selvittiin läheltä piti tilanteella eikä koira päässyt yrityksestä huolimatta puremaan sirun tarkastajaa.

Koulutuksissa ei sitten muuta ihmeellistä ollut, kuin että taas sitä "Järvistä" huudeltiin joka välissä:)

Paluumatka oli myöhästymisiä ja odottelua täynnä. Ensin mä melkein myöhästyin laivasta koulutuksen venyessä ja satamassa jouduin käyttämään kyynerpäitä ja heittäytymään kielitaidottomaksi selvitäkseni ajoissa lähtöselvityksestä ja ehtiäkseni laivaan.

Kaikki tämä draama satamassa oli sitten loppuviimeksi ihan turhaa koska laiva oli myöhässä:(

Myöhässä lähteneen laivan ansiosta myöhästyin suunnittelemastani junasta ja seuraava lähtevä juna oli taas myöhässä ja loppuviimeksi olin kotona vasta yöllä:(

Vaikka matkailu avartaa ja on ihan kivaakin, nyt taas osaa hetken nauttia itsestään selvyyksistä, kuten siitä että ymmärtää kieltä, mitä koulutettavat puhuvat:)

Koirilla oli totaalivapaata jussina, lenkkeilyn lisäksi ainut huvi oli altaassa polskuttelu jota olivatkin tehneet niin luvalla kuin luvattakin:)